VIK2 -kurssin tuotos

Suu auki bussissa

Istun bussissa aamulla kello kahdeksan. Olen matkalla kouluun. Huomaan, että vieressäni istuva nainen nostaa laukun syliinsä, pukee sormikkaansa ja yrittää hinautua minua kohti vinkiksi siitä, että hän on nousemassa. Käännyn vilkaisemaan naista odottaen, että hän avaisi suunsa. Mitään ei kuitenkaan kuulu.

Ihmiset välttelevät kaikin keinoin tilannetta, jolloin heidän pitää ääneen kertoa olevansa jäämässä pois bussista. Vaikka nautin itsekin bussin hiljaisuudesta ja ärsyynnyn turhanpäiväisestä juttelusta tuntemattoman vierustoverin kanssa, en kuitenkaan haluaisi tämän menevän liian pitkälle. Olen huomannut erään rituaalin, jonka ihmiset toistavat busseissa yrittäessään viestiä siitä, että heidän on aika nousta. Kun stop-nappia on jo painettu, ei voi enää turvautua selkeään vinkkiin. Pukeutuminen, suureleisesti laukun nostaminen syliin ja kääntyminen vierustoveria kohti, ovat merkkejä siitä että sinun on aika väistää kanssamatkustajaasi. Vaikka olen itsekin ujo ja vähäsanainen vieraassa seurassa, niin mielestäni ala-asteelta päässeen pitäisi pystyä ilmoittamaan kahta sanaa vaativa asiansa tuntemattomillekin ihmisille.

Toki elekieltä osaa varmasti jokainen lukea, mutta olisi mukava tietää onko nouseminen tarpeellista ilman erillistä varmistusta ja arvailua. Sen lisäksi suomalaistenkin olisi hyvä ryhdistäytyä sen verran, että ottaisivat tavoitteekseen ilmoittaa asiansa ääneen. Huolestuttavaa, kuinka suuri kynnys oman suunsa aukaisemiseen on. Pieni kommunikointi tuntemattomien kanssa voisi tehdä hyvää. 

Marissa Rintala, 11.12.2014

Liikunnan etätehtävä

Itse olen viihtynyt koululiikuntatunneilla lukiossa. Yläasteella oli toisin. Ryhmällämme on hyvä yhteishenki ja se on tarpeeksi pieni minun makuuni. Mikään ei mielestäni kaipaa muutosta liikuntatunneilla lukuun ottamatta koulu-uintia. Lukioliikuntaan kuuluu vieläkin uinti ja se on mielestäni tarpeetonta. Oppilaat käyvät ala-asteelta lähtien uimassa koulun kanssa. Mielestäni ala-aste aikainen uimaopetus riittää oppilaille, sillä uimataito ei katoa, vaikka ei joka vuosi uimassa kävisikään. Vähintään koulu-uinnista kieltäytymisen ei pitäisi laskea liikunnan arvosanaa enää peruskoulusta päästyä. 

Liikunta lukiossa on ollut monipuolista ja olemme kokeilleet kaikkea erilaista mm. voimistelua, lentopalloa, koripalloa ja kuplafutista. En toivo liikuntatunneille mitään lisää, sillä mielestäni lajit ovat jo hyvin valittu. Itse olen tykännyt myös siitä, että lukiossa liikunta on rennompaa ja enemmän hauskanpitoa kun yläasteella. En silti ole sitä mieltä, että liikunnan osa-alueita pitäisi arvostella erilaisten testien muodossa, sillä koululiikunnan kuuluisi kannustaa oppilaita urheilemaan ja kokeilemaan erilaisia lajeja.

Kuva-analyysi

Jouluenkelit

Hannes Heikuran kuvassa Jouluenkelit on kolme hahmoa pukeutuneena enkeleiksi. Keskimmäinen ihmisistä on lapsi ja hänen kummalakin puolellaan on aikuinen tasapainottaen kuvaa. Ihmisiä on kuvattu takaapäin heidän kävellessään Helsingin katua pitkin. Enkeleiksi pukeutuneiden kolmen ihmisen taustalla näkyy sumeasti ihmisjoukkoa ja kuvan oikeassa yläreunassa myös sumea ratikan perä. Kuvan geometrinen keskipiste on lapsen pää ja optinen itse lapsi. Kuvassa ei ole käytetty kultaista leikkausta.

Kuva on hieman synkeä johtuen harmaasta ja sateisesta kelistä, joka on ikuistettu kuvaan sekä enkeleiden aiheuttamasta haikeasta tunnelmasta. Enkelit kuitenkin tuovat kuvaan jonkinlaista lohtua ja iloa. Enkeleiksi pukeutuneiden ihmisten valkoiset kaavut korostuvat harmaassa katukuvassa. Lisäksi enkeleitä on korostettu lisää sumentamalla tausta, jotta nämä erottuisivat vielä voimakkaammin.

Pieni lapsi kahden aikuisen välillä tuo herkkyyttä kuvaan. Mielestäni kuva kuvastaa kahta asiaa. Enkelit ikään kuin kuvastavat elämän pieniä iloja ja valoisia asioita arjen keskellä sekä perheen tärkeyttä. Aikuiset kuvassa kulkevat lapsen kanssa tukena ja turvana. Voisin kuvitella aikuisten pukeutuneen enkelipukuun lapsen ilahduttamisen vuoksi.